“Mitä tänään koulussa opit, poika pellavapäinen? Mitä tänään maailmasta koit, tytär silkkihapsinen?”
Sanat ovat Pelle Miljoonan tekstiä 70-80-luvun taitteesta. Biisiä on tullut kuunneltua omassa lapsuudessa.
Osallistuin viime perjantaina Verkko-oppimisen seminaariin. Seminaari oli AVI:n järjestämä. siis minkä? No, uuden aluehallintoviranomaisen – entiseltä nimeltään Länsi-Suomen Lääninhallitus. Maailma muuttuu.
Seminaarissa sisältönä oli pohtia yhteiskunnassa tapahtunutta voimakasta muutosta koskien tietoteknologian kehittymistä opetuskäytössä sekä tuoda esiin hankkeet maakunnassa ja luoda sidosryhmät kehittämään ja toimimaan uudenlaisissa ympäristöissä luoden sillan parhaista käytänteistä parhaisiin ympäristöihin. Anti oli hyvää ja keskustelua syntyi.
Puhujina tilaisuudessa olivat mm. Hankasalmen sivistysjohtaja Harri Jokinen, AVI:n opetusneuvos Matti Kangasoja, KTL:n PedaNet-johtaja Jarkko Lampinen, Keski-Suomen Liiton kehittämispäällikkö Elise Tarvainen, virtuaalisesti OPH:n ylijohtaja Petri Pohjonen, JAMK:n koulutuksen kehittämisjohtaja Hannu Ikonen, ja JY:n tutkija Tuula Nousiainen. Suora linkki tilaisuuden infoon: http://www.avi.fi/fi/virastot/lansijasisasuomenavi/Ajankohtaista/tapahtumat/Lists/Tapahtumakalenteri/DispForm.aspx?ID=1&Source=http://www.avi.fi/fi/Ajankohtaista/Tapahtumat/Sivut/default.aspx
Keskiöön nousi yhteisen tekemisen ja kehittämisen pohdinnan lisäksi PLE:t (Personal Learning Environment). Tiedän että useat “meistä” jo ovat rakentaneet PLE:n ja käyttävät sitä sujuvasti, mutta miten saamme organisaatiomme hyväksymään ja suhtautumaan suopeasti sen kaltaisen toimintamuodon?
Kyllä jälleen muistuttaa maailman eteenpäin menosta ja pienen ihmisen olemassaolosta “Did you know”-sarjan video. Katsotaas taas ja pohditaan…
Avainsanat: AVI, opetus, personal learning environment, PLE, tietoteknologia
helmikuu 5, 2010 19:48 |
Hyväksyminen ja suopea suhtautuminen tulevat, kun perinteistä kiinni pitäviä opettajia tuetaan todella paljon ihan paikan päällä ja aina tarvittaessa (myös oppitunnilla). Ja aloitetaan ihan pienestä, pikkuhiljaa…