Oletko koskaan kuullut näitä kommentteja lausuttavan? Niinpä. Kiinnostaako? No kannattaisi kiinnostaa.

Vietämme tänään 10.9. koko koulukeskuksemme voimin yrittäjyyden teemapäiviä, omalta osaltamme Suomalaisen yrittäjän päivän ja viikon hengen mukana. Ohjelmassa on kiertoajelua teollisuusalueella ryhmittäin, yrittäjyysvideota, oppiaineintegraatiota, nuorten yritystarinoita, yritysten ja elinkeinoelämän edustajien teemasessioita oppiaineisiin sidottuna, ja niin edelleen. Suuren työn ovat tehneet opinto-ohjaaja ja opettajat – kiitos siitä heille.

Aamulla, teemapäivän avauksessa puhumani ajatukset motivointiin “miksi”, pitivät sisällään pari keskeistä teemaa: miten yhteiskuntamme on muuttunut tähän päivään, miten se tulee muuttumaan, millä elinkeinoilla tulevaisuudessa Suomenniemellä eletään? Esitin Mikko Aholan (Elinkeinoelämän keskusliitto) erinomaisen graafin sodan jälkeisestä Suomesta tähän päivään, ja tulevaisuuteen, jossa perinteinen Suurteollisuus-”patruunateollisuus-Suomi” on vaihtunut välivaiheiden kautta Kansainvälistyväksi yrittäjyys-suomeksi.

Tuossa Suomessa valttia ovat verkosto-osaaminen, tietopääoman hallinta, palvelupainotteisuus, yrittäjyys – muutamia mainitakseni. Kenenkään on varsin turhaa odottaa “nurkissa” että joku tulee noutamaan “tehtaaseen töihin”. Mikro- ja pk-yrittäjyys on tulevaisuuden tekijä.

Miksi ajatuksen pitää tuntua kaukaiselta? Jokainen strategiapaperi, opetussuunnitelmat mukaan lukien, tiedostavat yrittäjämäisen asenteen ja yrittäjyyden merkityksen ja painottavat teeman käytäntöön panemisen tärkeyttä. Missä kohdassa on se “gäppi” tai mistä periytyy, että teema tuntuu vieraalta nuorelle ja välillä aikuisellekin? Katsommeko vain omaa napaamme ja ulkoistamme kaiken muun minulle kuulumattomana? Vaikka toteankin, että rajansa kaikella tällä ydinbusinesalueiden määrittelyiden aikakaudella (sarkasmia), silti täytyy osata tunnustaa tiettyjä faktoja. Tehtävänämme viime kädessä on ohjata nuoria – tulevaisuuden innovaattoreita, työntekijöitä, uusien elinkeinojen luojia, sekä potentiaalisia veronmaksajia – kohti rakentavaa tulevaisuutta.

Päivä on ollut fantastinen ja olen vakuuttunut että jokainen toimija ja osallistuja saa olla tyytyväinen kokonaisuuteen! Sen ovat yhdessä saaneet aikaan ulkopuolelta tulleet vierailijamme, henkilökuntamme – ja ennen kaikkea osallistuneet opiskelijat.

Yhteistyössämme mukana ovat Kasvu yrittäjyyteen -hanke, kehittämisyhtiö Keulink, Keuruun yrittäjäjärjestö sekä muita paikallisia yrittäjiä ja elinkeinoelämän toimijoita.

”Pienen kansamme, jolla ei ole muuta rikkautta, täytyy saavuttaa menestyksensä hyödyllisillä tiedoilla ja perustaa arvonsa siihen, että se sivistyksessä, avuissa ja kaikenpuolisessa edistyksessä on maailman valistuneimpain kansain tasalla.”

Haluan tänään, erinomaisesti aiheeseen sopivana päivänä puhua sivistyksestä. Puheeni alkuun lukemani ajatuksen on lausunut merkittävä kulttuurimies ja kirjailija, yliopiston opettaja ja rehtori Sakari Topelius vuonna 1875. Me kaikki tunnemme hänet ainakin hänen kirjoittamistaan saduista. Ajatelkaapa kuinka tulevaisuuteen tähyävä ajatus hänellä on ollut jo tuohon aikaan ja kuinka upeasti edistyksellisyytemme tunnetaan muualla maailmassa.

Sivistyksen teema ja määrittely on juuri nyt esillä muiden muassa valtion korkeimmissa päätäntäelimissä ja tutkimusorganisaatiossa. Tausta-aineistona puheessani olen hyödyntänyt muutamia Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusraportteja.

Elinikäinen oppiminen, tulosvastuullisuus, elämyksellisyys, muutoksenhallinta, läpinäkyvyys, tehokkuus, laatu, räätälöidyt palvelut, globaali markkinatalous, etätyö, yhteisöllisyys, tuottavuus, markkinavoimat, ja kansallinen kilpailukyky ovat tyypillisiä murrosajan hokemia, joiden todellisia tulevaisuusvaikutuksia ei välttämättä mietitä.

Sen lisäksi että puhutaan kansojen ja valtioiden kilpailukyvystä kaupallisessa mielessä, on sivistys kaiken alku ja juuri perinteisessä – lainausmerkeissä aristotelisessä – mielessä. Yritämme Suomessa ennen näkemättömällä vimmalla ennakoida tulevaa ja tuottaa ennakointitietoa milloin mihinkin tarpeeseen. Hyvänä vertauksena toimii tarina isoäidistä ja lapsenlapsesta hiekkalaatikolla.

Lapsi ihmetteli, miten isoäiti aikanaan pärjäsi kymmenen lapsen kanssa. Isoäiti otti käteensä kourallisen hiekkaa ja puristi sen nyrkkiin. Hetken hiekka pysyi siinä, mutta alkoi sitten hiljalleen valua sormien lomasta ulos. Sitten isoäiti otti hiekkaa uudelleen käteensä ja antoi sen levätä avoimella kämmenellään. Hiekka pysyi siinä.

Välillä tuntuu että samaa verrantoa käyttäen pidämme väärissä kohdissa kiinni nykyisistä malleista ja rooleista ja mukautamme niitä automaattisesti muuttuneeseen tilanteeseen, vaikka avointen vaihtoehtojen ratkaisut voisivat toimia paremmin. Kuvittelemme että olemme jo luoneet valmiin ja parhaan mahdollisen järjestelmän.

Oppimisen asetelmat ja muodot ovat kovassa paineessa. Ammatteja häviää ja uusia syntyy, oppilaitokset fuusioituvat, nuoret suuntaavat kaupunkien oppilaitoksiin, useat käyvät kahta koulua samaan aikaan ja osa opiskelusta

tapahtuu ulkomaisissa yhteistyökouluissa. Niin sanottu hybridi- eli yhdistelmäopiskelu on yleistymässä. Oppilaitokset ketjuuntuvat ja verkostoituvat toisiinsa, niin koti kuin ulkomaisiinkin, ja koulujen lisäksi myös muut yhteiskunnalliset instituutiot käyvät vaihdantaan oppilaitosten kanssa. Ihmiset opiskelevat koko ikänsä jotain. Kehityslinja johtaa kouluympäristöön, jossa koulu ei enää ole muusta yhteiskunnasta eristetty saareke, vaan elävä osa toimintaympäristöä.

Instituutioita tarvitaan edelleen, mutta oppilaitosten ja koulutuksen roolit ja tekemisen muodot ovat toisenlaisia kuin nykyisin. Oppiminen tapahtuu ja on kaikkialla, ja teknologiset keksinnöt haastavat oppilaitoskeskeisen tavan toimia varmasti enemmän kuin oikein haluamme uskoakkaan.

Yhteiskunnassa tarvitaan laajempaa osaamiskäsitteen ymmärtämystä ja kykyä erottaa osaamisen kehittäminen tiedon kehittämisestä. Koulutuksen osapuolten on yhteistyössä luotava aivan uusia oppimisympäristöjä ja osaamiskehityksen kohtauspaikkoja. Sivistyksellä ja lukiokoulutuksella tulee kuitenkin olemaan aina sijansa niissä.

Arvoisat kuulijat,

Kriittinen kysymys on: mitä me olemme tulevaisuudessa? Mitä Suomi on tulevaisuudessa? Millä avuilla pystymme pysymään maailmanlaajuisten vertailujen kärkisijoilla? Mitä ovat tulevaisuuden ammatit ja elinkeinot Suomenniemellä?

Lehdet myyvät juuri parhaillaan irtonumeroita lukioiden paremmuusjärjestyslistoilla viittaamatta edelleenkään millään tavalla äsken mainitsemiini muutoksiin. Ei ammatillisen koulutuksen sokea lisääminen ole ratkaisu eläköitymisen tuomaan vajaukseen työmarkkinoilla, vaan se, kuka ja miten keksii ja luo suomalaisen tulevaisuuden. Melkein vaihtaisin vanhan hyvän hokeman ”Suomi elää metsästä” muotoon ”Suomi elää älystä”.

Olen itse täysin vakuuttunut että korkea sivistystasomme ja sen säilyminen takaa meille hyvän tulevaisuuden. Te kohta ylioppilaiksi lakitettavat abiturientit olette tästä nuorisojoukosta ensimmäisenä lähdössä maailmalle muokkaamaan tulevaisuuttamme ja toimimaan innovaattoreina ja päätöksen tekijöinä näyttämään suuntaa sille, mihin olemme menossa. Me jokainen tässä salissa toivotamme teille erinomaista matkaa sillä tiellä.

Hyvä juhlayleisö,

Juuri tällä hetkellä meillä kaikilla on enemmän odotuksia kuin useana muuna hetkenä koko vuoden aikana. Abiturientit odottavat hetken päästä tapahtuvaa ylioppilaiksi julistamista, peruskoulunsa päättävät ja kaikki muutkin koululaiset – ja myös opettajat – kesälomalle lähtöä. Aikuisilla on odotuksia kesän juhlista ja yhteisistä lomahetkistä lasten kanssa. Asioiden odotus, tietäen että kohta se toteutuu, on eräs parhaimpia tunteita.

Lähes kymmenen vuoden odotuksen jälkeen olemme saaneet tehdä kuluneen lukuvuoden koulutyötämme yhtenä joukkueena yhdessä koulukeskuksessa täällä koulun mäellä. Tuona odotuksen aikana toteutumisen usko on ollut koetuksella useammin kuin pari kertaa. Odotus on kuitenkin palkittu ja saamme rakentaa yhteisöämme entistä tiiviimmäksi ja paremmin toimivaksi tulevaisuudessa yhteisen katon alla.

Keuruun kaupungin tahtona on saada kaikki seudulla tapahtuva koulutustoiminta tänne samalle mäelle. Tuo näky on erinomainen osoitus siitä miten saamme sekä pysymään että myös lisättyä aktiivista ja yhteisöllistä koulutustoimintaa Keuruun seudulla. Kuten huomaatte, ajatus on täydellisesti linjassa sen kanssa mitä kerroin tulevaisuuden tutkimuksen havainnoista puheeni alkupuolella.

Yhteinen kampusalue tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja hyödyttää kaikenlaisia oppijoita, sekä ennen kaikkea tuo näkyvyyttä paikkakunnalle ja valaa uskoa tulevaisuuteen. Tukekaamme kaikki yhdessä tätä kehittämistyötä.

Abiturientit!

Merkittävä suomalainen filosofi Eino Kaila on määritellyt sivistyksen seuraavasti: ”Sivistys on se, mitä jää jäljelle, kun olemme unohtaneet kaiken oppimamme.” Tämä teesi korostaa sitä, että tietojemme sisällöt ovat jatkuvasti muuttuvia ja vaihtuvia, jolloin tiedon varastoinnin sijaan nousevat suhtautumisemme oppimiseen ja tiedonhankintaan, pysyvä opinhalu ja tiedonjano, sekä käsitys tiedon hankkimisen menetelmistä ja luovasta luonteesta. Tähänastinen opinpolkunne jonka ylioppilastutkinto nyt päättää antaa teille upean pääoman pärjätä maailmalla.

Suhteuttaessasi maailmaa jatkossa, ajatustesi ja tekemistesi kautta, missä ikinä tuletkaan olemaan, anna ajatuksen murunen ajoittain myös näille vanhoille synnyin- ja kotisijoillesi, oman sivistyksesi kehdolle. Toivon että katsot tulevaisuuteen historiasi tunnustaen.

Jokakeväinen mediasota ja pallottelu lukioiden paremmuusjärjestykseen laittamisesta on alkanut. Toinen johtavista keltaisen lehdistömme iltapäiväjulkaisuista julkaisi listansa viime sunnuntai-iltapäivänä.

Sorruin siihen samaan kuin kaikki muutkin joita asia millään tavalla koskettaa; kävin kurkistamassa millä sijalla Keuruun lukio listalla on. Sijalla 289.

Olen aivan järkyttynyt miksi tätä arvottamista toteutetaan vuodesta toiseen. Käytännön mahdollistamisesta suuri kiitos korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Keltaisen lehdistön työntekijät saavat kinkkua leivän päälle.

Mistä arvottaminen näillä listauksilla kertoo? Hyvinkin monesta asiasta, muttei kansalaisen kannalta mistään siitä, mistä keltainen lehdistö puhuu. Kirjoitin aiheesta vuosi takaperin kesän kynnyksellä myös paikalliseen Suur-Keuruuseen erään toisen teeman yhteydessä.

Mihin tämä “paremmuus”järjestykseen laittaminen perustuu? Mietitäänpä huolellisesti: viime keväänä pakollisten kirjoitettavien aineiden keskiarvo koulusta osallistuneiden kesken.

Tutustu ensinnäkin noihin maagisiin sadasosadesimaalilukuihin (upea yhdyssana – eipä mennyt lukio-opiskelu hukkaan; kiitos edesmenneelle äidinkielen lehtorilleni Anna-Liisa Ylöselle emäpitäjässä). Esimerkiksi Keuruun ympärillä (16,83) kahden kymmenyksen sisällä on kolmisenkymmentä lukiota ympäri valtakuntaa. Lehtiartikkelin teksti loppuu toteamukseen siitä, miten taide- ja liikuntapainotteisiin lukioihin hakeudutaan matkojenkin takaa. Mitä tekemistä sillä sitten on pakollisten yo-aineiden arvosanojen keskiarvon kanssa? Niinpä.

Lukiot paremmuusjärjestykseen – vaiko opiskelijat paremmuusjärjestykseen? Täytyy muistaa pari seikkaa: mikä on kirjoituksiin osallistuvien määrä lukiossa ja mikä on sen kertainen kirjoittajien taso. Pienen suuntaa-antavan päässälaskutoimituksen jälkeen pystynet päättelemään, että mitä pienempi lukio on kyseessä, sitä enemmän “taso” voi heitellä keväisen aineksen mukaan. Mitä se kertoo lukiosta ja sen tasosta? En ymmärrä.

Onneksi professori Juhani Lokki Ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtajana ottaa kohtuullisen diplomaattisen kannan toteamalla vaikutuksen valintaan olevan vähäinen ja tuo esille realismin ettei varsinaista selvitystä ole tehty. Olisikohan koulutuksen arviointineuvostolle enemmän kuin tuhannen taalan paikka?

Keuruun lukion tulos – sija 289 – ei kerro mitään sen laadusta. Voin ylpeänä todeta Keuruun lukion laadukkaan opetuksen ja muun toiminnan, huolenpidon, erikoislukioitakin laajemman kurssitarjonnan ja oppilaitoksen sopivan koon, muutaman mainitakseni, tarjoavan sellaisen oppilaitoksen joka kelpaa oikeasti jokaiselle. Kolmas sektori opistoineen tarjoaa loistavan harrastuslisän, joista hyötyy jopa toisen asteen tutkinnon opinnot. Ainakaan näiden seikkojen vuoksi ei tarvitse hakeutua pääkaupunkiseudun lukioihin.

Mieti oikeasti mikä on sinulle paras. Lehdelle se on eri asia.

Rehtori kiittää ja kuittaa.

Lopetin juuri vastaamasta megalomaaniseen kyselyyn. Kyselyssä kysyttiin monenmonta sivua asiaa opetuksen tukena toimivasta välineistöstä – lähinnä siis tieto- ja viestintätekniikasta. Kyselin taustalla olivat TTY:n ja JY:n tutkijat.

Paperipinot pöydällä kasvavat, mutta siitä huolimatta en voi koskaan kieltäytyä vastaamasta tutkimuksiin. Perustelen myös syytä: näiden tutkimusten tietoa hyödynnetään yleensä aina myös valtakunnallisten koulutuspoliittisten linjausten, tai ainakin jonkin tason strategioiden teossa. Katson vastaamisen siis kansalaisvelvollisuudekseni. Toistaalta myös tämän höpötykseni raportoinniksi velvollisuuteni täyttämisestä.

Mitä sisällössä sitten oli? Paljonko sitä-tätä-tuota laitetta meillä on, kustannukset siitä-tästä-tuosta, resurssit, ymv. Olipa huomioitu myös avoin lähdekoodi (OpenSource) ja Linux-käyttöjärjestelmä. Hämmästelen kuitenkin SoMe-osuuden puuttumista? Siihen lienee syynsä.

Loppukommenttiin esitin tutkijoille suoraan toivomuksena, eikö kyselyiden tuloksia voitaisi hyödyntää yhteisenä “strategiapankkina” siten, että halukkaat oppilaitokset ja etenkin kunnat, joilla tvt-strategioiden laatimista saatetaan lykätä maailman tappiin, saisivat uunituoreita eväitä siitä, missä mennään valtakunnallisesti. Laitetaan eri ESR-hankkeiden tulokset samaan pinoon! Julkista kamaahan ne ovat!

Yhtä kaikki pidän mainiona asiana tällaisten kyselyiden tekemistä ja uskon tulosten hyödyttävän meitä kaikkia – välillisesti vähintään. Hanke on osa laajaa CICERO-hanketta ja tiedot hankkeesta löytyvät urlista http://blogs.helsinki.fi/oppiailoakouluun/optek/

Okei. Koneistot ovat erilaiset, elinkeinoelämäkytkös on selkeä, helppo ja kiistaton, opetuksen arki on hieman erilaista, jnejne. Mutta: onko kukaan – ainakaan keskisuomessa edes kunnolla yrittänyt – ei.

Olimme parin kollegan kanssa noin vuosi takaperin jälleen eräässä seminaarissa jossa opetushallituksen eräs johtavia virkamiehiä esitteli web-konferenssin välityksellä Suomen valtion karttakuvaa, jossa eri värit symboloivat hankkeistamisen määrää – nimenomaan yleissivistävään kohdistuvan. Mitä tummempi väri, sen enemmän tai laajempia hankkeita. Katsoin sekavin tuntein karttaa, jossa keskinen suomi erottui selkeästi – aivan niin – vitivalkoisena!

Märkä rätti pitkin poskia moneen kertaan ja potku takapuoleen jokaiselle. Otimme neuvosta vaarin ja lähdimme parin kollegan kanssa rakentamaan jo-erinomaisia luonnoksia joita mieltemme sopukoissa oli jo muhitellut, ja luomaan aiheista hankekokonaisuutta. Tilanne on kieltämättä vaatinut vain muutamaa välikappaletta jotka ottavat kiinni langan päistä.

Suksee oli mainio ja kaikki koko maakunnassa ovat yhteisellä missiolla liikkeellä. Olemme vääntäneet – verta, hikeä ja kyyneleitä säästämättä – lomakkeet viimeiseen kuosiin ja jäämme odottelemaan tuloksia miten rahoittaja suhtautuu. Kerrankin saisi sanoa miten myös tämä koulutus saa XX-euroa kehittämistyöhön. Sitten jää vain omasta aktiivisuudesta ja tekemisestä kiinni – peiliin saa katsoa jos mitään ei tapahdu!

Jos se minusta on kiinni, niin tapahtuu jatkossakin

Aina tarvitaan visionäärejä ja näkijöitä. Joku voisi arvostella hankkeen toiminnan hyötyjen kohdistuvan marginaaliseen joukkoon ihmisiä. Olen itse vahvasti eri mieltä; tässä ollaan luomassa edellytyksiä jo tulevaa varten. Yhteiskunnan syklin kiihtyessä ennustettavuus heikkenee ja “lepikko suurenee”.

Täytyy tunnustaa että hankkeet fokusoituvat vuosi vuodelta täsmällisemmiksi ja tehokkaammiksi, ja tekee toiminnasta kaikille läpinäkyvämpää. Oma osansa lienee silläkin että koko järjestelmä on oppinut aikojen saatossa sen jälkeen kun ensimmäisiä EU-rahoja ryhdyttiin puljaamaan.

Käypä huviksesi tutustumassa hankkeen kotisivuun Jyväskylän koulutuskuntayhtymän sivuilla

]]> http://keuruunlukio.wordpress.com/2010/02/05/seutumallilla-opinpolkuja-kaikille/feed/ 0 keuruunlukio http://keuruunlukio.wordpress.com/2010/02/02/miten-tietoteknologian-kaytto-lisaantyy-opetuksessa/ http://keuruunlukio.wordpress.com/2010/02/02/miten-tietoteknologian-kaytto-lisaantyy-opetuksessa/#comments Tue, 02 Feb 2010 09:56:35 +0000 keuruunlukio http://keuruunlukio.wordpress.com/?p=9 ]]> “Mitä tänään koulussa opit, poika pellavapäinen? Mitä tänään maailmasta koit, tytär silkkihapsinen?”

Sanat ovat Pelle Miljoonan tekstiä 70-80-luvun taitteesta. Biisiä on tullut kuunneltua omassa lapsuudessa.

Osallistuin viime perjantaina Verkko-oppimisen seminaariin. Seminaari oli AVI:n järjestämä. siis minkä? No, uuden aluehallintoviranomaisen – entiseltä nimeltään Länsi-Suomen Lääninhallitus. Maailma muuttuu.

Seminaarissa sisältönä oli pohtia yhteiskunnassa tapahtunutta voimakasta muutosta koskien tietoteknologian kehittymistä opetuskäytössä sekä tuoda esiin hankkeet maakunnassa ja luoda sidosryhmät kehittämään ja toimimaan uudenlaisissa ympäristöissä luoden sillan parhaista käytänteistä parhaisiin ympäristöihin. Anti oli hyvää ja keskustelua syntyi.

Puhujina tilaisuudessa olivat mm. Hankasalmen sivistysjohtaja Harri Jokinen, AVI:n opetusneuvos Matti Kangasoja, KTL:n PedaNet-johtaja Jarkko Lampinen, Keski-Suomen Liiton kehittämispäällikkö Elise Tarvainen, virtuaalisesti OPH:n ylijohtaja Petri Pohjonen, JAMK:n koulutuksen kehittämisjohtaja Hannu Ikonen, ja JY:n tutkija Tuula Nousiainen. Suora linkki tilaisuuden infoon: http://www.avi.fi/fi/virastot/lansijasisasuomenavi/Ajankohtaista/tapahtumat/Lists/Tapahtumakalenteri/DispForm.aspx?ID=1&Source=http://www.avi.fi/fi/Ajankohtaista/Tapahtumat/Sivut/default.aspx

Keskiöön nousi yhteisen tekemisen ja kehittämisen pohdinnan lisäksi PLE:t (Personal Learning Environment). Tiedän että useat “meistä” jo ovat rakentaneet PLE:n ja käyttävät sitä sujuvasti, mutta miten saamme organisaatiomme hyväksymään ja suhtautumaan suopeasti sen kaltaisen toimintamuodon?

Kyllä jälleen muistuttaa maailman eteenpäin menosta ja pienen ihmisen olemassaolosta “Did you know”-sarjan video. Katsotaas taas ja pohditaan…

Tänä vuonna lukiokoulutusta tullaan tarkastelemaan erityisen monin tavoin. Ministeriön työryhmien selvityksiä valmistuu, arviointineuvosto julkaissee lisää aineistoa, ja taidetaanpa jopa yleissivistyksen määritelmästä ryhtyä käymään keskustelua.

Yhtä kaikki, me teemme ruohonjuuritasolla parasta osaamaamme työtä sen eteen että annamme eväitä nuorille selviytyä tulevaisuuden yhteiskunnassa parhaalla mahdollisella tavalla.

Toivotamme kaikille teille entistä parempaa tulevaa vuotta!